Olin aikaani edellä.
Olemme asuneet tässä talossa vasta 4 vuotta, eikä jo viittä.
Iso ero,
siksipä poistin koko edellisen postauksen ja lähestyn talossa asumisen vuosipäivää uudestaan
hieman eri näkökulmasta
Vuosi vähemmän suhteessa siihen mitä on saatu aikaiseksi
saa mieheni näyttämään aina vain tekevämmältä
Keittiö nyt |
Remppaelämää keittiössä |
4 vuotta
ja olemme päässeet jo aika pitkälle.
Myös henkisesti
tai sitten ei ollenkaan.
Kun muutimme tänne,
muutimme ikäänkuin lampaiden perässä mökille
mökkiolosuhteisiin.
Se tunne on säilynyt.
Kotona kaupunki on kaukana
ja kotona vallitsee hiljainen eriytymisen, läsnäolon tunne
vaikka onkin somet ja systeemit.
Hirret puhuvat omaa vahvaa alkuaikaista tarinaansa
Talo on nähnyt vuosisatansa aikana niin paljon,
monesta selvinnyt,
että kyllä se jaksaa yhden perheen edelleen maadoittaa raskaastakin arjesta.
Remontti on edennyt loppujen lopuksi hitaasti, silti kokoajan edennyt.
Asuminen keskellä remonttia,
toisen näkeminen ja toiseen tukeutuminen
keskeneräisyyden keskellä
on varmaan parasta lasten jälkeen
mitä olemme parisuhteellemme tehneet.
Suosittelen!
Eteisen "polut" pari vuotta sitten |
Mikä onkaan huikeampaa
kuin yhdessä saada näky räsymattoisesta lattiasta,
uskoa siihen silmät säihkyen
samaanaikaan kun vieraammat silmät näkevät hiekkakuopan, joka ylitetään pitkoslaudoilla.
Mikä onkaan huikeampaa
kuin olla tässä tarinassa yhdessä,
vuosien numeroista piittaamatta.
Hieno kirjoitus!
VastaaPoistaHienoja ajatuksia, niin tosia ja varteen otettavia. Kaikkea hyvää teille remontin keskelle, meilläkin se jatkuu ja jatkuu...
VastaaPoistaToivottavasti teillä on ollut mukava juhannus. Hyvää keskikesää!
VastaaPoista