Mummiutta Rakkautta

21.4.2013 klo 22:30 Minusta tuli pienen suloisen pojan mummi.

Käsittämättömän kaunista ja hienoa.
Olla vasta näin nuori mummiksi
 ja silti olen tavannut jo ensimmäisen lapsenlapseni.

Isovanhemmuutta olen saanut kokea nyt 4 päivää, tällä lyhyellä kokemuksella voin sanoa että nämä päivät ovat sisältäneet valtavasti ylpeyttä, rakkautta  sekä huolenpitoa ja huolehtimista.

 Tunteet ovat hyvin voimakkaita, mutta rauhallisia,
 vielähän tämä on kaiken ihmettelyä ja hämmästelyä.
Miten joku jota ei 5 päivää sitten ollut, voi pyöräyttää  maailmani niin uuteen asentoon hetkessä. Ihminen, jota et osannut muutama päivä sitten edes oikein kuvitella,
 on nyt yksi rakkaimmistani.
Sen oikein fyysisesti tunsi kuinka hän jyräsi sydämeeni itsensä kokoisen tilan, teki sinne itselleen paikan eikä koskaan sieltä enää lähde.

 

 

 

 

Olen päässyt taas lähelle elämän suuria ihmeitä.

Vasta annoin pois läheltäni tärkeän ihmisen ja nyt sain  syntymän ihmeen  myötä ihan erilaisen ihmisen lähelleni.

Onhan se hämmentävää ja lohdullistakin

 

Iskä on ollut lähelläni ja mielessäni paljon näinä päivinä,

hän oli suuri vauva"friikki".

 Surkea kyläilijä, mutta vauvat  hän halusi nähdä heti ja useampaan kertaan.

Hän olisi niin nauttinut tämän pienen pojan kohtaamisesta.

 

Synnytyksen etenemistä jännittäessäni näin kirkkaasti sieluni silmin miten iskä omalla askeltyylillään olisi kävellyt sairaalaan käytävää, keho kertoen jännityksestä mutta kasvoilla vahva ja voimakas vaarin ja perheenpään ilme.

Semmoinen se oli minun iskäni

 

 

 

Nämä pienet sormet kietovat minut vielä monet kerrat lämpimiin onnen hetkiin.

 

Miten kiitollinen saankaan olla tästä pienestä ihmisestä

 

 

 

 

TIE

KUINKA MINUT SÄ LÖYSIT, OMA LAPSENI PIEN,
KUINKA JUURI MUN LUOKSENI ETSIT SÄ TIEN?

MAAILMAN TIET OVAT HAARAISET, RISTEÄÄ POLUT,
MEITÄ YHDISTÄÄ AIKA JA YHDISTÄÄ SOLUT.

KUINKA OUTO ON AIKA, TUO PÄIVIEN JUOKSU,
KUINKA TUTTU JA RAKAS SUN IHOSI TUOKSU!

SINUN TUOKSUSI VIESTI ON AIKOJEN TAKA

SINUN SUKUSI KUISKAUS, HILJAINEN, VAKAA.

SE, KUISKAUS ON SILMIES POHJALLA PALO,
KUIN TÄHTIEN KIRKKAASTI VILKKUVA VALO

 

SE KAIPAAKO KAUAS, MISSÄ TÄHTÖSET HOHTAA,
ESIÄIDIT, ESI-ISÄTKIN UNESSA KOHTAA?

SINÄ PIENI JA HAURAS, MITEN TIESIT SÄ TULLA,
ONKO MATKASTAS MUISTIKUVIA SULLA?

MEILTÄ AIKUISILTA ON UNHOSSA REITTI,
TÄMÄN ELÄMÄN OPIT SEN TIELTÄNSÄ HEITTI.

NUKU, LAPSENI, RAUHASSA - MINÄ LIIKAA KAI KYSYIN.
VAUVANA ITSEKIN ÄIDILLE VAITI MÄ PYSYIN.
-Lauri Lehtinen-