Itse olen löytänyt takaisin sisäisen jumppakärpäseni ja nauttinut täysillä niistä tunteista joita liikunnan ilo elimistöstölle ja ennenkaikkea mielelle antaa.
Mutta jostainhan se aika on pois ja ajasta netissä on ollut pakko tinkiä, tuskin huono juttu kuitenkaan..
Hitaasti lukijamääräni hiipii kohti maagista 50 ja se tuntuu ihan ihmeelliseltä :)
Kevättähän me täällä odotetaan ihan niinkuin muuallakin.
Mies päätti eilen edesauttaa lampaiden ulospääsyä hajoittamalla laitumelta lumikasoja.
Eihän keppijalkoja voi sohkahankeenkaan laittaa.
Hitaasti hiivin myös kohti ensimmäisen lapsenlapseni syntymää. "Meidän" laskettu aikamme on laskettavissa kohta jo sormin..
Minua mummiutuminen jännittää ja pelottaakin.
Mitä jos mä menen siitä kaikesta ihan sekaisin?
Mistä mä revin ajan mummiudelle?
Pitääkö mummilassa olla koko ajan siistiä ja Jimit jemmassa valmiina?
Mä luotan siihen että nuoret vanhemmat klaaraavat toivotun lapsensa kanssa,
oma identiteetin muutos jännittää eniten.
Tänään meillä on todennäköisesti risusavottaa tiedossa, kun saunanpohjan alta aletaan kuusiaitaa kaatamaan.
En minä noita kuusia kaipaakkaan tosin en niitä risujakaan.
Talon kulmalla on koristekuusi suurine käpyineen, pikkulinnut rakastavat sen suojaisia oksia,
mutta itse olin aivan kauhuissani kun se alkoi keväisen pöllytyksen.
Siivo oli aivan järkyttävä.
Olen laittanut myös kuusen kaatolistalle,
vaikka ymmärrän että entiselle emännälle puu on saattanut olla tärkeä.
Jos talo tarvitsee varjoa, niin tulkoon paikalle koivu, kunhan pihalle saadaan jonkinlainen suunnitelma aikanaan.
Ihanaa ja toiminnallista keväättä myös sinulle :)
On se isovanhemmaks tulemiin mukavaa ja kaikki lutviutuu ajanmukaa. Mummolassa saa pieni sitte helpommalla päästä, siellä on erilainen kuri kuin kotona. Löysempi.
VastaaPoista