lauantai 29. syyskuuta 2012

Hirveä emme metsästä

Talon entinen isäntä oli intohimoinen metsämies ja vielä kasikymppisenäkin palkittu hirviampuja. Niistä ajoista muistona on n. 80 erilaista palkintoa ja pokaalia tallessa varastossa.

Nyt on taas hirvestysaika, mutta se ei koske meitä.
           Ampumaan en kykene minä ja vielä vähemmän mies.

Mutta
on meillä silti oma hirvi.
                      Hirvi Hubbert,
  joka on saanut olla sen verran monen treenilaukauksen kohteena pihan perällä,
         että nyt on meidän aika antaa hänen kantaa  monia muistoja
   ilman uusia osumia.


 


 
 
 

Hubert asuu ihan ampumaetäisyydellä pihastamme, metsän rajalla .

Hänellä on ihan oma pieni mökki, josta hän aikanaan liikkui kiskoa pitkin puiden siimeksessä.
               Jonain päivänä haluaisin nähdä vielä hänessä sen verran virtaa, että liike olisi taas nähtävissä.

 
 

 


Hubert on esimerkki siitä, että kun jotain haluaa kovasti sen eteen täytyy tehdä töitä. Empä silti tiedä kuinkaan montaa, jonka unelma olisi oma liikkuva hirvitaulu

     Entinen isäntä teki unelmastaan totta ja siksi meillä on tänään Hubert mökissään viettämässä turvallista lauantai-iltaa ja kertomassa jälkipolville tilan historiasta

              Millaisia hirvitauluja teillä on? ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)