Rollot 2012

Uuden lipunnosto 11.2.2012

Meidän uimaseuramme on pieni mutta säpäkkä isojen seurojen seassa.. Siksipä laitoin tänään paikalliselle sanomalehdelle tälläisen meilin:

"Rollot ovat vuosittainen kilpauinnin ikäkausikilpailu. Tytöt ikäluokassa 10–12 vuotta sekä pojat 11–13 vuotta

Rolloihin tulee alittaa aikarajat

http://www.uimaliitto.fi/fi/uinti/aikarajat/2012/rollo_2012.pdf

joten sinne ei “vain kauhota”

Tänä vuonna Rollot uidaan Porissa 8.-10.6 Porin uuden karheassa 50m altaassa

 

Uimaseura KoVe-Ve:lta on jo nyt 4 tyttöä alittanut aikarajat yhteensä 9 erilajissa ja vielä on pari uimaria joilla on siihen hyvät mahdollisuudet.

Kous:in uimareista yhdellä on aikaraja alitettuna, Hausilta oli viime vuonna yksi uimari, tämän vuoden tilanne ei ole minun tiedossani.

Nyt kysyisinkin että onko lehdellänne mitään ajatusta, voisiko uimareiden Rolloihin menosta tehdä juttua Kymen Sanomiin?

Ohessa vielä pieni juttu Kalevasta missä on mainittu viime vuoden osallistujamäärät ja kerrottu hitusen siitä tunnelmasta jossa me huoltajina ja kannustajina saamme myös olla ylpeästi mukana.

http://www.kaleva.fi/uutiset/avaa/902693

 

Ystävällisin Terveisin ja vastaustanne odottaen

Päivi..."

Lähestyvä karitsointi

Tässä on vielä n. 3 viikkoa kun Lyylin karitsoinnin pitäisi olla, Miljalla aikaa on vielä n. 4-5 viikkoa.
                 Molemmat uuhet voivat hyvin, mutta on hauska seurata miten he tiineyteensä reagoivat. Jonain päivinä uuhet ovat suorastaan kiukkuisia ja hyvin oman arvon tuntevia, toisena päivänä taas pitäisi melkein sylin päästä.

Lyylillä oli tänään sellainen rakkauspäivä, koko ajan ihan housun puntissa kiinni siihen nojaten ja rapsutellessa etujalka hakkasi jos vähänkin hellyyttelyyn tuli taukoa.
Minulla oli kamera matkassa,  mutta tämän parempaa kuvaa en Lyylistä saanut, koska koko ajan piti olla ihan liki

Miljalla taas taisi karitsat liikkua, koska se seisoi koko ajan hiljakseen erillään muista,
 ikäänkuin kuunnellen vatsaansa silmät sirrillään.  Milja on yleensä hanakka rapsutuksille mutta tänään siihen ei saanut koskea lainkaan.

Milja on itse pahnanpohjimmainen 9 päisestä karitsalaumasta. Tämän kevään reilusti isompi masu saa toivomaan ettei karitsamäärä lähtisi ihan lapasesta :)

 Viime keväänä Milja sai kaksi täydellistä karitsaa joista Hilla on toinen


Näissä kuvissa on itseasiassa kaikki minun kolme lammastani..
Vähän olen salaa toivonut ettei meille enää pässiä otettaisikaan. Erkin mukana meni niin suuri pala sydäntä ettei homma alusta jonkun toisen kanssa vielä kiehdo ja elämä pelkkien lampaiden kanssa on sata kertaa helpompaa, joskin myös tylsempää

Arjen pyöritystä

Tää on taas niitä viikkoja joilloin hitaasta elämästä puhuminen olisi vinoiluksi käsitettävä asia.
 Mies on tehnyt yli kellon ympäripäiviä ja itsellä lähes kaikki vuorot tällä viikolla ovat illalla ja yksi vapaakin vain tänään. Miehen kanssa ollaan nähty vain sohvalla iltaisin n. klo 22 maissa ja sillonkaan en ole ottanut tolkkua hänen tajunnantasostaan :)
Lapset olen tavannut aamuisin ennen kouluunlähtöä..

Silti mä kerkeen haaveilla ja suunnitella. Mun mielikuvissa meidän "laumassa" on reipas kaverikoira, joka tekee mun kans kaikkea eikä koskaan laita mistään hanttiin. Yhdessä meillä olisi niin hyvä. Kai nää tunteet juontaa lapsuudesta, jolloin minulla oli semmoinen  koira,  Piku.

Nyt aikuisena, monen vuoden jälkeen mä olen lähellä taas sitäkin unelmaa. Nyt mun haaveissa on "vähänkäytetty" koira joka surukseni on pohjoisessa ja minä täällä etelässä ja näillä aikatauluilla tuntuu mahdottomalta lähteä koiranhakumatkallekkaan..

Mutta ehkä jossain ja jossainvaiheessa on se minunkin oma kaverini odottamassa meidän luokse pääsyä niinkuin minä odotan jo häntä.

Lampaiden karitsoinnit lähestyvät, niin lähestyy myös reilu vuosi sitten tilattu Canarian matka. ihankuin Erkin huumoria tämäkin, - Lyylin la on sama kuin meidän kotiutumispäivämme!

Miljan onneksi siitä vasta parin viikon päästä

Viime kesänä Lyyli hoiti karitsointinsa mallikkaasti, joten toivon hartaasti että myös tänä vuonna Lyyli tekee ihmisestä tarpeettoman katselijan.

Ympärillä on ihmisiä jotka voivat Lyyliä tarvittaessa auttaa, mutta ollaan me Lyylin kanssa yhdessä jo kaikenlaista koettu, niin olisi sääli jos en olisi tätä kartsointia hänen tukenaan.
Mutta mä uskon Lyylin klaaravan tämän, niin reipas lammaslauman emäntä siitä on kehkeytynyt ettei olisi uskonut, kun muistaa millaisen ruipelon arkajalan me aikanaan Erkin matkassa Iitistä toimme.


Mutta turha murehtia etukäteen asiaa, jonka kuitenkin uskon menevän hyvin..

Mutta siitä koirasta en silti lakkaa haaveilemasta


Tee suunnitelmasi niin mielikuvituksellisiksi kuin pystyt, koska 25 vuoden päästä ihmettelet, miten keskinkertaisilta ne jälkikäteen näyttävät. Silloin ihmettelet, mikset tehnyt sata kertaa suurempia suunnitelmia. — Henry Curtis

Kotikisojen jälkeistä elämää

Eilen oli Kotkassa taas kansalliset uintikisat.. Oma Eevini ylsi mun mielestä taas parhaimpaansa, jos oikein tulkitsin kun en ole vielä tarkemmin tuloksia katsoa, niin Eevi paransi aikaansa joka lajissa.. 5 starttia joista tuli 2 henkilökohtaista kultaa ja kaksi viestikultaa..

 

Oman ryhmäni sisäänajo kisamaailmaan sujui varsin mallikkaasti 6/7 hyväksyttyä uintisuoritusta eli siis yksi hylsy pallilla liikahtamisesta, mikä on varsin ymmärrettävää kun kaikki on niin jännittävää ensimmäisessä startissa.. Mä olen kovin ylpeä

http://www.kymensanomat.fi/Urheilu---Tulosp%C3%B6rssi/2012/02/11/UINTI%3A+Kristina+Cruises+-kisat+Kotkassa+11.2./2012312928640/53


Mun koirakuume ei ota laantuakseen... Miesparka yrittää vastustella ja mäkin yritän ajatella järkevästi, mutta kuume on kova.. Apulan sivut ovat sangen  kovassa käytössä.. Voi voi..

Varoitus

"Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle
ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.

Kun väsyttää istun jalkakäytävälle
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita
ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista
ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla
tai pelkkää leipää ja pikkelssiä koko viikon
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita
ja maksaa laina kiltisti eikä puhua rumia kadulla
ja näyttää lapsille esimerkkiä.
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan
kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin."

- Jenny Joseph -

Muutos

Mä olen miettinyt tätä blogia, että pitäisikö sen rinnalle tehdä toinen enemmän hirsitalon entisöintiä koskeva blogi, johon voisi tallettaa remontin aikana tapahtuneita asioita. Vai pitäisikö tämän nyt olemassa olevan nimi muuttaa?

Mutta kun ajattelen niin on edelleen niin että elämä lammaksien kanssa sai todella aikaan tämän sysäyksen halusta maalle ja halusta elää rohkeasti oman näköistä elämää.

Joten tällä jatketaan.. 
 Täältä tulee edelleen löytymään kaikenlaisia tapahtumia meidän elämästämme, elämästä jota edelleen värittää suuri rakkaus lampaisiin ja erääseen tiettyyn pässiin.

Koirakuume on minulla tällä hetkellä valtaisa, vietän joka päivä aikaa apulassa , josko sieltä löytysi meidän laumaamme sopiva reppana.

Pennut ovat ihania, mutta pidän ajatuksesta että koti meidän kanssamme olisi jonkinlainen pelastus, merkityksellinen asia jollekin, joka on jo alustavaksi sisäsiistiksi oppinut. Mutta malttia kai pitäisi tämän asian kanssa jostain löytää..

Matkalla kotiin

Ihmeellistä ... käsittämätöntä.. Näköjään tällä kertaa täällä hiljaa toivominen tuotti tulosta.


Kanssaperijä kaikessa ystävyydessään on suostunut maiden jakoon ja meille se tarkoittaa sitä että aloitamme pitkän eikä varmaan niin helpon matkan kotiin..

Haaveista on tulossa totta ja me alamme siirtyä pysyvästi maalle asujiksi..

Monta aikaa ja remonttia on vielä edessä, enemmän kuin varmaan uskallamme edes tässä vaiheessa kuvitella, mutta kaikki ne kuvitelmat ja mielikuvat joita meillä on ovat voimakkaampia ja vetävät meitä kuin näkymätön voima eteenpäin..

Vielä kun nyt suullisesti sovittuihin asioihin saadaan nimet alle niin uskaltaa vapaammin iloita

Haaveita ja pakkomiellettä

Tällä hetkellä me asumme vielä vakituisesti  "kaupunkikodissa" emmekä lampaiden ja kanojen kanssa ympäri vuoden samassa pihapiirissä..

Meillä itsellämme on selkeä käsitys tulevasta pihapiiristämme, missä saisimme elää lähellä luontoa ympärivuoden emmekä vain kesäisin..
Kaikki on jo niin lähellä muttei kuitenkaan millään tavoin selvää..

Kannan sydänalassani suurta vastuuta siitä talosta ja annan aikaani ja energiaani talon huoltamiseen näinä raskaina pakkaspäivinä, mutta silti naurankin että olen  vakavassa huoltosuhteessa taloon johon minulla ei ole kuin kummallinen velvollisuus menneitä ihmisiä kohtaan, mutta mitään en omista..
            Mutta vaikken mitään sieltä omista, äärettömän paljon olen saannut, mahdollistihan talon entinen isäntä meille ottaa lampaat vakituisiksi perheenjäseniksi eikä vain kesäkavereiksi..

Paljon olen miettinyt sitä miten paljon haaveestaan saa puhua ääneen, onko se edelleen totta että mitä toivoo se pitää olla ääneen sanomatta jotta toive toteutuu??
Että jos oikein hartaasti toivoo ja välillä sanoo sen ääneenkin oman kodin ja perheen ulkopuolella niin sekö ei toteutuisikaan?
Ja on kai se niinkin että haaveidenkin eteen saa tehdä töitä, uhrata aikaa ja todennäköisesti vielä enemmän rahaa että unelmasta tulee totta?

Mutta silti kovasti toivon ja asioitani lähes mustavalkoisesti läpi ajan mieheni kanssa, jotta yhteisestä tavoitteesta tulisi meidän arkeamme


"he kulkivat toistensa olkaan nojaten...



sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan


missä päänsä voi toisen syliin upottaa


on ylhäällä kotka vain taustanaan avaruus


kuin holvikirkko se lammen katoksi kaareutuu"