Talvi etenee, ihanaa. Ja nyt voi jo uskoa että saamme ihan varmasti valkean joulun. Elämä menee tällä hetkellä aika pitkälti jouluun valmistautumiseen.
Navetalle pitäisi antaa omaa huoltoaikaa, vähän olisi nurkissa nyhjättävää ja siivottavaa , mutta aika on niin kiven alla. Lampaiden kanssa oleminen on nyt jäänyt lähinnä ruokahuoltamiseksi.
Erkin aitauksessa olen pyrkinyt käymään, mutta nopeasti se menee aika äijäilyksi ja sieltä pois kiipeäminen vaatii nokkeluutta ettei joudu pukatuksi.
Erkki on kyllä tosi tyytyväinen että joku tulee lähelle, mutta osoittaa sen heti kohta sorkan kanssa hakkaamalla, sen jälkeen nyhjäämällä tai yrittämällä nousta päälle ja siitä onkin sitten ihan pieni hetki niin pakkiaskeleita aletaan ottamaan. Suihkepulloa käytössä ei ole nyt ollut, vaikka hyvä se varmasti puskemisinnon vähenemiseksi olisi.
Välillä tulee hassu tunne, että mitä järkeä tässä kaikessa on...?
Lapset ja lampaat, niiden yhteensovittaminen ja siihen vielä työt ja kaikkien harrastukset päälle.
Että nämäkö ovat nyt ne ruuhkavuodet, joita joskus vuosien myötä vanhainkodissa kaiholla muistellaan..
Mutta silti ei voisi kuvitella luopuvansa niistä otuksista, jostain se aika aina löytyy, vaikka sitten tingittynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)