Riinan ja Erkin ystävyys on jotain sellasta mistä osasin vain haaveilla lapselleni antavani, silloin kun lampaat olivat vielä unelmia.
Onpa vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta. Milja on asunut meillä jo pari viikkoa ja sopeutunut äärettömän hyvin porukkaan. Lyyli huolehtii Miljan porukassa pysymisestä hienosti.
Saareen tulimme viime viikon keskiviikkona. Veneeseen siirtyminen laiturilta oli aika repimistä Erkin osalta, Erkki heittäytyi polvilleen kun ei muuten jarruttamisessa enää pärjännyt.
Itse matka pakettiautossa ja veneessa sujui mallikkaasti.
Erkkiä on saaressa pidetty naurussa, liekö se syynä vai se että voitin sen laiturilla vaiko vain aktiviteettien lisääntyminen, mutta Erkki ei puske enää kuin lempeydestä. Ne puskut joita saadaan on semmoisia hellittelytuuppauksia. Ehkä naurussa olo vähän latistaa riehumista ja samalla vie pois tarpeen tuuppia riemusta ihmisiä. Erkki on muuttunut viikossa monta astetta lauhkeammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)