Varhainen aamu

Saaressa sitä on paljon lähempänä luontoa, sitä millaisen ilman päivä tarjoaa, sen mukaan päivän toiminta kehittyy. Vielä jos on aurinkoinen keli, niin touhuamispaikatkin menee kiertäen tontilla aurinkoisten paikkojen perässä. Aurinkoinen päivä on liian ihana varjossa kulutettavaksi.



Kasvihuone alkaa hahmottua, ikkunoita on jo jokunen paikallaan. Urhea mieheni sitä yksin rakentaa. Haluan sinne pienen pöydän ja pari tuolia, kasveja sen verran että tuoksut huumaavat aistit.

Tuoksuvia yrttejä, tomaatin taimetkin odottavat kotona saareen pääsyä. Vähän kurkkua, jotain kukkivaa...  Paljon aurinkoa, kahvimuki...

Rinteessä, kasvihuoneen vieressä on neliöittäin muurahaiskekoja ja läjiä, heitä autoin eilenkin muuttamaan. Sähkästi muurahaiset apuuni suhtautuivat. Haluaisin muuton sujuvan ilman muurahaismenetyksiä, eli nyt taidetaan vaan ottaa naisesta mittaa.. Muurahaiset tuskin hetkessä ymmärtävät muuton tarvetta

Oksiensilppuamisesta on tullut lasten lempipuuhaa, varsinkin Eevi kulutti pitkiä aikoja oksia murskaten.

Tontin reunaa koristaa vanha kivireunus, olisi ihana saada se esiin ja sen alle vaikkapa mansikan taimia. En tiedä kuka esi-isistäni kivet on siihen siirtänyt ja kuinka suunnitelmallista koristetta siitä on tahdottu tehdä. Kaunis se on ja kertoo ihanasti eletystä elämästä ennen minua

Muurahaisia kivetyksen ympärillä vaan vielä ihan liikaa..

Saareessa

Riinan ja Erkin ystävyys on jotain sellasta mistä osasin vain haaveilla lapselleni antavani, silloin kun lampaat olivat vielä unelmia.

Onpa vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta. Milja on asunut meillä jo pari viikkoa ja sopeutunut äärettömän hyvin porukkaan. Lyyli huolehtii Miljan porukassa pysymisestä hienosti.
Saareen tulimme viime viikon keskiviikkona. Veneeseen siirtyminen laiturilta oli aika repimistä Erkin osalta,  Erkki heittäytyi polvilleen kun ei muuten jarruttamisessa enää pärjännyt.
Itse matka pakettiautossa ja veneessa sujui mallikkaasti.

Erkkiä on saaressa pidetty naurussa, liekö se syynä vai se että voitin sen laiturilla vaiko vain aktiviteettien lisääntyminen, mutta Erkki ei puske enää kuin lempeydestä. Ne puskut joita saadaan on semmoisia hellittelytuuppauksia. Ehkä naurussa olo vähän latistaa riehumista ja samalla vie pois tarpeen tuuppia riemusta ihmisiä. Erkki on muuttunut viikossa monta astetta lauhkeammaksi.

Lentävä pässi?

Erkki rakastaa riehumista, hyppelyä niillä keppi jaloilla.. Säntäilyä ja kieppumista

Sitä pystyy yllyttämään hokemalla sen nimeä samallalailla kuin jotkut riehuttavat koiriansa.

Yleensä vain intoilun lopuksi Erkki haluaisi puskea riemusta, mikä taas ei minulle sovi ja sitä syöksyä varten minulla onkin se etikkaseossumupullo :)

Lentävä lammas??

Tänään vain oli sitten niin että tämä äijä oli näillä keppijaloillaan ponnistanut lähes vauhdittomasti yli metrin aidan Lyylin puolelle. Siellä ne paistatteli toistensa seurassa tyytyväisenä. Lylillä ei pitäisi olla kiimaa, mutta ota näistä nyt selvää. Kovasti toivon, ettei Erkki järjestänyt mamilleen joululahjaa jo nyt.

Tätä jäämme jännittämään.