Eilen olimme lampaiden kanssa taas metsäretkellä. Erkki pysyy rinnalla lähes koko ajan, tuntuu hassulta, nyt kun sillä on villakin niukka, tulee tunne että onko toi edes lammas.
Kun toinen meistä katoaa sen näkyvistä, niin se selvästi alkaa katseellaan hakea. Nähdessään omansa se ryntää suin päin luokse ja siinä saattaa kyllä tulla osumia jos ei ole valppaana.
Mutta etikkasuihke toimii ja ei sanan se ymmärtää, mutta valppaana saa itse olla koko ajan.. Sääli sinänsä. Olisi niin hauska tehdä samanlaisia retkiä myös saaren metsissä, mutta siellä ihmisiä on niin paljon enemmän että riski vieraan ihmisen tuuppasuun maksimoituu...
Mulla ei ole varmaan ikinä oleet taimien alut näin hyvällä mallilla.. Tomaatin taimet ovat pieniä, mutta oikean näköisiä. On vaan melkoinen ongelma kun tälle harrastukselle ei löydy omaa paikkaa kodissa.. Taimia on ympäri kotia ja puuhakkaimpina päivinä siirtelen niitä auringon perässä eri ikkunoille. Ja lattia tasossa vaanii kaksi pupua valmiina jos sattuu syötävää kohdalle,
Osa taimista on navetan aurinkoisella ikkunalla, mutta pakkasöistä ne näyttävät vähän suivaantuneen..
Kevät on meille kiireistä aikaa saareen siirtymisen kannalta, joten pikkasen pelottaa että mihin mä näiden tomaatin-, kurkun-, ja meloonienalkujen kans muutan.. Ihan en usko että kasvihuone siellä oikeaan aikaan jökkötäisi kasvatusvalmiina...
Odotan saareen pääsyä enemmän kuin mitään, lomakin alkaa jo kuukauden päästä. Tässähän tulee ihana kiire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)