Matkustelua

Ollaan oltu saaressa nyt viikon verran. Auto-ja venematka jännitti meitä matkanjärjestäjiä aikalailla etukäteen.

Autoon meneminen herkkujen avulla meni aika kivuttomasti lopulta, ainoastaan Lyyliä täytyi hypyssä puolipakottaa eli käytännössä nostaa.
Erkin tapa reagoida kaikkeen jännittävään on  hyvin uroksekas, selkään vaan niin ei tarvitse murehtia, niinpä se yritti astua kaikkea mikä liikkui. Matkan puolivälissä Riina siirtyi takakonttiin jäähdyttelijäksi, mikä tuottikin levollisuutta heti. On käsittämätöntä miten Erkki suhtautuu Riinan ja miten Riinan ystävälliset mutta toruvat kommentit " Älä Erkki viiti, Erkki sä et nyt osaa .." uppoavat Erkkiin heti ja Erkki muuttuu rakkautta kerjääväksi pikkukaritsaksi.



Veneeseen meno meni jos vieläkin mallikkaammin, aivan kuin Erkki olisi halunnutkin sinne. Ja Lyyli taas meni mielellään sinne missä havaitsi olevan ruokatarjoilua. Pienet karitsat nostettíin sylissä, joten Miljahan taas suorastaan juoksi lastensa turvaksi. Ainoa homma oli vahtia, ettei kenenkään keppijalat mene veneen ja laiturin väliin.

Jeee! Kivaa!!

Niin me sitten matkattiin Erkki ja Lyyli kirsut kohti tuulta, korvat lepattaen.
 Mä uskon että Erkki nautti merimatkasta, siltä se ainakin näytti.

Kokeneet veneilijät, oman saaren ranta on jo taustalla

Eevi turvasti pienten veneilyä

Lyyli nautti "risteilyn" seisovastapöydästä

Koko lauma kulkee saunapolkua pitkin kohti kesäkotia

Tästä se meidän lomailu voi alkaa

Rollomuistoja

Tätä on aivan ihana kirjoittaa ja ajatella monista asioista ja tapahtumista että miten sen tänne kirjoittaisi. Mutta kun elämä on niin hektistä niin ei sitä aikaa tähän istumiselle niin vaan löydykkään.

Lupasin Eeville että tallennan tänne muistojamme Oulun Rollokisoista. Mutta parhaat muistot taitavat olla Eevin omassa pienessä mielessä. Enkä tiedä mistä kertoisin, kertoisinko siitä kuinka minua itketti katsellessani Eevin jännittyneitä, lähes harmaaksi kivettyneitä kasvoja ennen ensimmäistä starttia.
 Vai kertoisinko miten jännitys lopulta laukesi syliin tulleisiin oksennuksiin. Kertoisinko niistä kolmessa uinnissa yhteensä 6s. parannetuista ajoista ja siitä miten iloiselta Eevi aina näytti noustessaan altaasta. 
Sen haluaisin kertoa että Eevin 100m vapaauinti aika on ikästensä tyttöjen Suomen 28 paras aika ja että Eevi ansaitsi sijoituksensa parantamalla tiukassa paikassa aikaansa 4.1s. 

Selkäuinnin veto

Senkin haluaisin kertoa, miten äärettömän ylpeitä  olemme Eevin ennenkaikkea rohkeudesta mennä keräilypenkille ihan yksin istumaan, asetella lähes kymmeniä kertoja laseja silmiä vasten ja kävellä kohti haastetta, starttipallia ja tehdä hieno uintisuoritus kerta toisensa jälkeen. Olen mykistynyt siitä miten Eevi kasaa itsensä jännityksestä niin hienoihin suorituksiin.

Eevi odottaa keräilyssä starttiaan ja seurakaveri venyttelee samaanaikaan lasintakana..

Ja senkin haluaisin vielä kertoa että vaikka uinti on vahvasti yksilölaji niin meillä on ollut onni päästä pieneen mutta joukkuehengeltään suureen seuraan.

Oulun reissunkin teimme yhdessä toisen perheen kanssa ja niitä yhdessä koettuja hetkiä niin altaan reunalla kuin hotellissa tai shoppaillessa tulleita muistoja on hauska yhdessä nauraa vielä monta monta kertaa.

Rollon matkapäiväkirja2011

Matkalla Ouluun ja Rolloihin. Rollot ovat 10-12v. uimareiden kisat, jonne pääsee vain aikarajat alittamalla, joten arvostamme korkealle Eevin uintitaitavuuden, ei Rolloihin niin vain mennä kisaamaan. Eikä Kotkasta matka Ouluun muutenkaan mene ihan tosta vaan. Olkoon tämä minun kiitokseni Eeville siitä että nopeudellaan mahdollisti meille tämän todennäköisesti ikimuistoisen kisamatkan, josta koitan saada muistot tänne sivulle talteen.

Sää on ollut helteinen, niin vielä tänääkin matkustuspäivänä.  Aamulla kello oli meillä aikuisilla soimassa jo kuudelta ja tunnelma oli heti aamusta kireä. Miehen avatessa aamulla jääkaappia lensi tazza-kaakaopullo lattialle lennättäen kaakaot sekä hänen matkashortseilleen että keittiön kattoon. Tunnelmakin nousi heti sinne kattoon siinä samalla, aika hiljasta piteli kahvipöydässä.
Ihmettelen sitä, että vaikka me olemme suht kokeneita paikanvaihtajia niin aina vain pakkamiset ja aikataulussa pysyminen saa hermot pintaan koko porukalla. Siinä vaiheessa kun pitäisi istua jo autossa etsitään vielä yhden matkalaisen rahapussia eikä kennelläkään ole enää käsitystä mitä tavaroita on matkassa ja että esimerkiksi pakkaseen jäähtymään laitetut matkajuomat ovat edelleen siellä pakkasessa.

Etupenkin matkustaja

Takapenkin lepäilijä

Olemme ohittaneet vasta Kouvolan joten matkastamme tulee varmasti pitkä. Perillä on tuolla jossain.