KiS KiS Kissanpentua

Viime perjantaina meille muutti lähikylästä Eevin kauan toivoma pikkuihme.. Pieni Ruusa kissanpentu.

Meillä ei ollut lopulta mitään käsitystä kuinka kissan kanssa toimitaan, mutta tämä tomera tyttö muutti suoraan meille, osaa käydä asialla ja seurata ihmisen jalkoja
Ei minkäänlaista tunnetta että se olisi jotenkin hukassa tai että emo olisi kateissa.

Ruusa tuli maatalosta, jossa asui reippaita leikki-ikäisiä lapsia, joten suhtautuminen ihmisiin on hyvinkin mutkatonta.

Mutta Maia saa Ruusan pienen ja laihan hännän aivan orava-asentoon eikä Ruusa anna Maialle yhtään tilaa tutustua.
Sen verran Maiaa kissanpennun tulo hetkautti, että siitä näki miten mustasukkaisuus puski pintaan.               Parina ensimmäisenä päivänä Maia pysyi kokoajan vierellä kuin huolehtiakseen ettei jäisi unohduksiin.
Tuntui hyvältä huomata että Maia haluaa jo taistella meidän välittämisestä, vaikkei se Maiasta taida mukavaa ollakkaan.

Mulla oli haave pihalla vapaana kulkevista kanoista, no, sunnuntaina kukko karkas kuusikkoon kun olin töissä, eikä siinä miehen sanojen mukaan ollut mitään mukavaa.
              Ulkoaitausta odotellessa..
Nyt kukko takaisin kanojensa herrana ja Kotirannassa kaikki hyvin

paperisäkkejä odotellessa

Lapsilla on alkanut leirit ja kavereiden luona mökkeilyt, joten kamera kiertää suomea eikä oman tiluksen kuvia paljon ehdi napsia, siispä postailemme pelkillä mielikuvilla.

Eteisestä on tehty luukku vintille ja siihen on laitettu jo tikaspuutkin, joten talo on mukamas suurentunut puolella.
 Lapset tosiaan on viikonlopun omilla menoillaan, joten voisi olla hyvää aikaa alkaa tyhjentämään yläkerran sahanpuruja pois paperipusseihin. Mutta ne pussitpa saadaan vasta maantaina joten tässä on viikonloppu vailla mitään tekemistä,,, vai?
 Vähän pussitusta ja kohta onkin puulattia odottamassa valkoista pintää päällensä,, vai??

Tuntuu että kaikki nurkat on täynnä tekemättömiä hommia, vaatteet eivätkä astiat mahdu kaappeihin, joten ne liikkuvat kasoina pitkin tölliä. Siedän kaaosta mielestäni hyvin, mutta tuleva talvi kaikkine varusteineen pelottaa tässä ahtaudessa.

Kesän sää on ollut oikullinen ja kolea, mikä taas on sopinut minulle oikein hyvin koska rakastan aurinkoa ja sen edessä houkuttelevuuden on vaikea tehdä mitään hödyllistä. Nyt on saanut rauhassa puuhastella kun aurinkokelit eivät ole huudelleet lojumaan hiekkarannoille tai maauimalaan.

Maalle muutto on ollut meidän unelmien täyttymys, välillä on vaikeaa seurata tv:tä kun vaihtoehtona on ikkunasta katsella meripäiviltä kuuluisaa ja eläkkeelle jäännyttä Päärnilän Leisku-hevosta ystävineen.
Ja miten onkaan ihanaa tallustella yöpuvussa omalla pihalla ja käydä lammaskavereita moikkaamassa tai katsomassa miten monella munalla kanat ovat tänään meitä halunneet ilahduttaa

Mutta olishan se elämä vielä parempaa jos olis ne paperipussit <3

Rakkautta ja risusavottaa

Lammen laulu

Olen onnellisimmillani mieheni kanssa kun yhdessä touhuamme pihatöitä. Niimpä olin eilen lähellä taivasta kun yhdessä perkasimme entisten ihmisten tekemää lampea esiin tilan  takaosassa.

Mieheni oli ottanut "aseikseen" moottorisahan ja päältäistuttavan ruohonleikkurin, minulla taas oli matkassa jaffaa, oksasakset ja vanha aivan rakastettava ruohonleikkuri. Vanha, kiviäkin nähnyt ruohonleikkuri on maailman paras maanrakentaja kun sillä saa huoletta tehdä uutta nurmialuetta ryteikköön eikä se pienistä valita.

Haaveena on saada lampi uimakuntoon ja ehkä jonain päivänä vetää siinä oma uintitreeni ja mennä takaisin savusaunaan. Siihen on vielä matkaa, mutta ilahtuneena eilen huomasimme että entiset ihmiset olivat valmiiksi meille tehneet hyvinkin tasaisen nurmikkoalueen eikä maata tarvitsekkaan paljoakaan tasoitella, riittää kun saamme pajut, lepät ja niiden juurakot pois auringon valon edestä. Siinä tosin onkin kylliksi rakkauspuuhaa meille molemmille.




Pentin lampi

Vaikka talo on suurta remonttia vailla ja pihakin pitäisi uudistaa, niin tämä paikka antaa voimaa mennä eteenpäin tässä valinnassa muuttaa maalle. Eilen kävi lokkikin katselemassa lampea kuin huomaten sen ekan kerran, se antoi voimaa jatkaa touhua, vaikka tulehduksesta toipuvaa selkää jo särkikin.

Täällä on pakosti ihmisen ja eläimenkin hyvä olla
 


Maia ihmettelemässä lammen kimallusta

Pihassa juokseva koira, mitä, nauraako se??

lampaden laidun, jossa Erkkikin nukkuu iki-untaan tuomen alla

Viime postauksesta onkin mennyt kiireinen tovi, mutta täällä sitä nyt ollaan maalla ja maalaisia. Asutaan esi-isien mailla, eli mieheni mamman lapsuuden kodissa. Talossa ennen meitä on asunut lapseton vanhuspari, joten olosuhteet meille lapsiperheelle ovat hiukan haastavat, sanoisin.
 Remonttiin pääsemme käsiksi varmasti vasta syksymmällä, joten tätä on vain siedettävä. Vanhassa kodissamme asuu piakkoin tuttavaperhe odottamassa omaan uuteen kotiin ja sen jälkeen alkaa sen talon myynti.

Laumamme lisääntyi heti siirtymäpäivänä , vappuaattona, yhdellä eläinsuojelusta haetulla koiralla; Maialla.
 Maia on sekarotuinen n. 1 1/2v tyttö jolla on takanaan jo yksi pentue, josta syntyi 11 pentua. Esu:ssa Maiaa ( n. 7-8 kk asumisen aikana) kutsuttiin syystäkin mammaksi emmekä halunneet kovin erilaista uutta nimeä antaa, niimpä hänestä tuli Maia. Maia on äärettömän arka ja pelokas ihmisten kanssa, muttei missään vaiheessa näytä hampaitaan vaan pyrkii olemaan näkymätön.
Ensimmäisen viikon Maia vain nukkui omassa eteisen nurkauksessaan, mutta nyt hänestä on kehttymässä leikkisä tyttö joka taitaa elää uutta lapsuuttaan, siihen malliin kengät, pallot ja suojakäsineet liikkuvat pitkin pihaa Maian vauhdissa.
Maiassa ei ole kuin yksi vika, liian pitkät omatoimi lenkkeilyt. On ihanaa touhuta pihalla kun Maia seuraa touhuja, tai katsella miten se juoksee 100lasissa pitkin peltoja ja ojanpohjia.
Mutta tilan toinen reuna rajoittuu autotiehen ja se pelottaa, koska Maialta puuttuu vielä aikapaljon osaamista eikä se tule käskien luokse, vaan nauttii täysin siemauksin siitä ettei kukaan ihminen ole lähellä eikä tarvitse pelätä.

Maia omassa turvapaikassaan

mutta tämä tämän hetken hitti, kertoo monin sanoin niistä tunteista  joita Maian meille muutto minussa herättää  Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin

.

"Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.
En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin."

 

Paluu juurille

Tässä on pitkän odottelun ja tuskaisen tyvenen jälkeen tapahtunut vaikka mitä.
Toinen perijä on kantanut omia saamisiaan ulos talosta ja itse olen maalannut tulevaa kanalaa limekeltaiseksi. Väri on rajun ihana ja voin kuvitella miten se raikastaa ja tasapainottaa kakkalattian peittämää yleisnäkymää.
Eilen löysin kierrätyskeskuksesta vanhan puisen aurinkotuolin, se on ikäänkuin ensimmäinen ostokseni uuteen elämään. -Aurinkolepotuoli!

Olemme selvitelleet talon papereita tulevan remontin takia ja ensimmäiset tiedot tilasta ovat vuodelta 1842. Talo on ilmeisesti rakennettu vuosisadan loppupuolella. Vetää  mykäksi ja kiitolliseksi olla jatkumona jossain näin vanhassa. Talo on siis mieheni mamman vanhempien kotitalo ja meidän tuleva kotimme.

Olemme puhuneet maltista ja ajasta, mutta kun tätä hetkeä on pari tuskaisaa vuotta odotettu niin maltti on kuivunut näkymättömiin ikävän hetkinä.

 Olemme siirtymässä tiluksille ja jopa lapsille sopii muuttaa taloon, jossa mukavuudet on peräisin 60-luvulta. Ehkä me olemme kyenneet opettamaan saarielämänkin myötä jotain hitaammasta elämästä, uskon niin ja olen lapsistani hyvin ylpeä.

Ilmoituksemme koiratorilla

lmoitus-Id: A11465 Koiran ikävä (Kotka) Jätetty: Torstai, 26 Huhtikuu, 2012  09:00 Viimeksi päivitetty: Torstai, 26 Huhtikuu, 2012  09:01 Poistetaan: Lauantai, 26 Toukokuu, 2012  09:00 Vastaa: paivi.kotiranta@kymp.net

Kahden tytön nuorisolapsiperhe etsii laumansa (lampaat, kissa, kanat) jäseneksi koirakaveria maalle. Koiran kaipuu rapsutettavaksi, syliin, metsäretkille ja yhdessä tekemiseen on kova. Koira saisi olla pieni ja eloisa, mutta sen verran kokoinen, että voi olla päivät ulkona eikä katoa saappaan jälkeen talven metsätöissä. Itse pystymme tulla hakemaan, jos sinun kodissasi pyörii meidän tuleva hellyyden kohteemme

Eilen mieheni kävi allekirjoittamassa paperit ja tekemässä lainhuudot... Ne kaikki haaveet maalle muutosta ovat nyt ja tässä TOTTA!!

Matkaan jo käy

Etelän matka häämöttää jo parin yön päässä, samoin karitsoinnit.

Hilla

Miljan pepusta näkee että ollaan jo tiinyden lopulla

Jotenkin viime päivinä olen joutunut kipeästi käsittelemään omaa käytöstäni. Olen suunnattoman mustasukkainen ja huolissani karitsoinneista ja käytökseni on ollut vaikeaa. Minun on vaikea hyväksyä sitä etten itse ole paikalla seuraamassa tilanteiden kehitystä ja kulkua.
Kohta 4 vuotta on kaikissa suunnitelmissa pitänyt ottaa huomioon -" mites lampaat?" ja nyt olen poissa kun ne minua eniten tarvitsevat. Aika vaikea tunne käsitellä.

Lampaat ovat parhaissa mahdollisissa käsissä ja kohta on tehty kaikki valmiiksi tulevia synnytyksiä varten.

Karitsointiaitausten rakentaminen kiinnostaa ja pelottaa

"rakennustarkastajat"

Lampurikaverini hankki vielä navettaan riistakamerankin, josta näen jopa etelässä lähes reaaliajassa mitä navetassa tapahtuu, joten ei minulla varmasti järjellä ajatellen mitään syytä huoleen ole.

Runo menetyksestä

Erilainen onni
Sinä puutut navetastamme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät,
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin,
mitä he tarkoittavat.

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni.
Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.

Maaginen lanka, joka muistuttaa
minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia
aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli.
Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä, että sinä
kosketit minua ja muutit minut
kyynel kyyneleeltä.

Uskon, että
se on sinun lahjasi
maailmalle.

-Kristina Grahn-

Kohti pettymyksiä ja niiden yli

.. kaksi hra perijää saivat taas metsäviirunsa piirun verran solmuun ja samalla kaikkien suunnitelmat jäihin.
Mun vahvuuksia ei todellakaan ole maltti tai odottaminen tälläisissä asioissa.. Mun on vaikea käsittää ihmisiä, joiden on niin vaikea antaa itseltä mitään toiselle, että mielummin  on vaikka ilman itsekkin kunhan toinen ei vain saa enemmän..

Eilen pitelin siis taas tulia talossa, joka ei mitenkään ole minun. Mulla on kummallinen taito kiintyä taloihin ja paikkoihin, ajattelen että jos se kaikki on ollut rakasta jollekkin, mun velvollisuus niitä menneitä ihmisiä kohtaan on jatkaa välittämistä.      
  Niimpä minä siellä parin tunnin välein huuhkin ja touhusin ja samalla ihmettelin lihavoituvia lampaitani.


Saaressa ollessani tunnen aina suurta yhteenkuuluvuutta siihen taloon ja menneisyyteen. Koen usein vahvaa läsnäoloa ja että minut hyväksytään siellä ja että olen rakastettu. Sitä on vaikea selittää, se vain on niin.


Tavastilan talo on minulle edelleen arvoitus, sen entinen asukas oli voimakas mies ja sitä voimaa tunnen siellä edelleen, en tiedä kuuluuko minun edes koskaan olla osa sen talon tarinaa.
Jonain varhaisena aamuna huomasin sanoneeni ääneen huomenen kun astuin sisään, - kylään minä olen edelleen alitajunnassa menevinäni.
Eilen kävin pimeän aikaan laittamassa pellit kiinni ja minua pelotti siellä pimeässä, en yhtään tiedä mikä.


Uskon siihen että asiat ratkeavat aina jotenkin ja tämäkin selviää, turha tässä on etukäteen itkeä.
Näen niin paljon oikeaa murhetta ympärillä ettei tälläisestä edes kehtaa valittaa vaikka välillä surun kyynel tippuukin poskille,
niin monta haavetta ja unelmaa kuitenkin on jo sidoksissa tuohon paikkaan ja vaikea mun on jotenkin tästä vastuustakaan enää irrottaa..

 Peloista huolimatta  taidan olla rakastunut

Rollot 2012

Uuden lipunnosto 11.2.2012

Meidän uimaseuramme on pieni mutta säpäkkä isojen seurojen seassa.. Siksipä laitoin tänään paikalliselle sanomalehdelle tälläisen meilin:

"Rollot ovat vuosittainen kilpauinnin ikäkausikilpailu. Tytöt ikäluokassa 10–12 vuotta sekä pojat 11–13 vuotta

Rolloihin tulee alittaa aikarajat

http://www.uimaliitto.fi/fi/uinti/aikarajat/2012/rollo_2012.pdf

joten sinne ei “vain kauhota”

Tänä vuonna Rollot uidaan Porissa 8.-10.6 Porin uuden karheassa 50m altaassa

 

Uimaseura KoVe-Ve:lta on jo nyt 4 tyttöä alittanut aikarajat yhteensä 9 erilajissa ja vielä on pari uimaria joilla on siihen hyvät mahdollisuudet.

Kous:in uimareista yhdellä on aikaraja alitettuna, Hausilta oli viime vuonna yksi uimari, tämän vuoden tilanne ei ole minun tiedossani.

Nyt kysyisinkin että onko lehdellänne mitään ajatusta, voisiko uimareiden Rolloihin menosta tehdä juttua Kymen Sanomiin?

Ohessa vielä pieni juttu Kalevasta missä on mainittu viime vuoden osallistujamäärät ja kerrottu hitusen siitä tunnelmasta jossa me huoltajina ja kannustajina saamme myös olla ylpeästi mukana.

http://www.kaleva.fi/uutiset/avaa/902693

 

Ystävällisin Terveisin ja vastaustanne odottaen

Päivi..."

Lähestyvä karitsointi

Tässä on vielä n. 3 viikkoa kun Lyylin karitsoinnin pitäisi olla, Miljalla aikaa on vielä n. 4-5 viikkoa.
                 Molemmat uuhet voivat hyvin, mutta on hauska seurata miten he tiineyteensä reagoivat. Jonain päivinä uuhet ovat suorastaan kiukkuisia ja hyvin oman arvon tuntevia, toisena päivänä taas pitäisi melkein sylin päästä.

Lyylillä oli tänään sellainen rakkauspäivä, koko ajan ihan housun puntissa kiinni siihen nojaten ja rapsutellessa etujalka hakkasi jos vähänkin hellyyttelyyn tuli taukoa.
Minulla oli kamera matkassa,  mutta tämän parempaa kuvaa en Lyylistä saanut, koska koko ajan piti olla ihan liki

Miljalla taas taisi karitsat liikkua, koska se seisoi koko ajan hiljakseen erillään muista,
 ikäänkuin kuunnellen vatsaansa silmät sirrillään.  Milja on yleensä hanakka rapsutuksille mutta tänään siihen ei saanut koskea lainkaan.

Milja on itse pahnanpohjimmainen 9 päisestä karitsalaumasta. Tämän kevään reilusti isompi masu saa toivomaan ettei karitsamäärä lähtisi ihan lapasesta :)

 Viime keväänä Milja sai kaksi täydellistä karitsaa joista Hilla on toinen


Näissä kuvissa on itseasiassa kaikki minun kolme lammastani..
Vähän olen salaa toivonut ettei meille enää pässiä otettaisikaan. Erkin mukana meni niin suuri pala sydäntä ettei homma alusta jonkun toisen kanssa vielä kiehdo ja elämä pelkkien lampaiden kanssa on sata kertaa helpompaa, joskin myös tylsempää

Arjen pyöritystä

Tää on taas niitä viikkoja joilloin hitaasta elämästä puhuminen olisi vinoiluksi käsitettävä asia.
 Mies on tehnyt yli kellon ympäripäiviä ja itsellä lähes kaikki vuorot tällä viikolla ovat illalla ja yksi vapaakin vain tänään. Miehen kanssa ollaan nähty vain sohvalla iltaisin n. klo 22 maissa ja sillonkaan en ole ottanut tolkkua hänen tajunnantasostaan :)
Lapset olen tavannut aamuisin ennen kouluunlähtöä..

Silti mä kerkeen haaveilla ja suunnitella. Mun mielikuvissa meidän "laumassa" on reipas kaverikoira, joka tekee mun kans kaikkea eikä koskaan laita mistään hanttiin. Yhdessä meillä olisi niin hyvä. Kai nää tunteet juontaa lapsuudesta, jolloin minulla oli semmoinen  koira,  Piku.

Nyt aikuisena, monen vuoden jälkeen mä olen lähellä taas sitäkin unelmaa. Nyt mun haaveissa on "vähänkäytetty" koira joka surukseni on pohjoisessa ja minä täällä etelässä ja näillä aikatauluilla tuntuu mahdottomalta lähteä koiranhakumatkallekkaan..

Mutta ehkä jossain ja jossainvaiheessa on se minunkin oma kaverini odottamassa meidän luokse pääsyä niinkuin minä odotan jo häntä.

Lampaiden karitsoinnit lähestyvät, niin lähestyy myös reilu vuosi sitten tilattu Canarian matka. ihankuin Erkin huumoria tämäkin, - Lyylin la on sama kuin meidän kotiutumispäivämme!

Miljan onneksi siitä vasta parin viikon päästä

Viime kesänä Lyyli hoiti karitsointinsa mallikkaasti, joten toivon hartaasti että myös tänä vuonna Lyyli tekee ihmisestä tarpeettoman katselijan.

Ympärillä on ihmisiä jotka voivat Lyyliä tarvittaessa auttaa, mutta ollaan me Lyylin kanssa yhdessä jo kaikenlaista koettu, niin olisi sääli jos en olisi tätä kartsointia hänen tukenaan.
Mutta mä uskon Lyylin klaaravan tämän, niin reipas lammaslauman emäntä siitä on kehkeytynyt ettei olisi uskonut, kun muistaa millaisen ruipelon arkajalan me aikanaan Erkin matkassa Iitistä toimme.


Mutta turha murehtia etukäteen asiaa, jonka kuitenkin uskon menevän hyvin..

Mutta siitä koirasta en silti lakkaa haaveilemasta


Tee suunnitelmasi niin mielikuvituksellisiksi kuin pystyt, koska 25 vuoden päästä ihmettelet, miten keskinkertaisilta ne jälkikäteen näyttävät. Silloin ihmettelet, mikset tehnyt sata kertaa suurempia suunnitelmia. — Henry Curtis

Kotikisojen jälkeistä elämää

Eilen oli Kotkassa taas kansalliset uintikisat.. Oma Eevini ylsi mun mielestä taas parhaimpaansa, jos oikein tulkitsin kun en ole vielä tarkemmin tuloksia katsoa, niin Eevi paransi aikaansa joka lajissa.. 5 starttia joista tuli 2 henkilökohtaista kultaa ja kaksi viestikultaa..

 

Oman ryhmäni sisäänajo kisamaailmaan sujui varsin mallikkaasti 6/7 hyväksyttyä uintisuoritusta eli siis yksi hylsy pallilla liikahtamisesta, mikä on varsin ymmärrettävää kun kaikki on niin jännittävää ensimmäisessä startissa.. Mä olen kovin ylpeä

http://www.kymensanomat.fi/Urheilu---Tulosp%C3%B6rssi/2012/02/11/UINTI%3A+Kristina+Cruises+-kisat+Kotkassa+11.2./2012312928640/53


Mun koirakuume ei ota laantuakseen... Miesparka yrittää vastustella ja mäkin yritän ajatella järkevästi, mutta kuume on kova.. Apulan sivut ovat sangen  kovassa käytössä.. Voi voi..

Varoitus

"Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin
ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle
ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat
ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.

Kun väsyttää istun jalkakäytävälle
ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita
ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja
korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa
ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista
ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä
ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla
tai pelkkää leipää ja pikkelssiä koko viikon
ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita
ja maksaa laina kiltisti eikä puhua rumia kadulla
ja näyttää lapsille esimerkkiä.
Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?
Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan
kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin."

- Jenny Joseph -