torstai 25. kesäkuuta 2015

Poluista eräs



Viime postaus taisi olla huisin roisia arkea.
Onhan tää meidän elämä
 kaiken valmiina ostamisen 
ja nopeasti saamisen  aikana
jotain vaikeasti hallittavaa ja hahmotettavaa,
 -useinmiten itsellekin.

En minä varsinaisesti elämäämme selittele,
vaikka sitä usein itsekkin ääneen ihmettelen.
 Riittää kuitenkin kun itse siinä viihdymme
tai nöyrrymme.
Joka päivä,
 eikä sitku.

Mut yritämpä pysyä tänään vaan siinä kauniissa 
ja helpossa.
Niissä asioissa,
 jotka antavat minun arkeeni 
vahvuutta ja voimaa 
olla sellainen kuin olen 
ja elää omannäköistäni elämää.

Sietää silloinkin kun on pakko.
Unelmoida silloin kun pitäisi toteuttaa.
Uskoa, kun mieli käskee luovuttamaan.
Rakastaa silloinkin kun valo ei paista







Sen verran mitä minä olen sitä
 kuolemaa kohdannut ja nähnyt,
 olen saanut ymmärtää,
että joskus se lopulta vie meidät 
pelkässä pumpulimekossa tai kalsareissa,
 joskus ehkä vaan vaipassa ja säkissä.
Useimmat villasukissa, tietenkin.
Mut  ei sinne arkkuun mahdu 
munonpakkosaada-ostokset.

 Sinne mahtuu vain se,
 mitä sinä olet ollut itsellesi
 sekä toisille.
Ja ne pienet merkit, jotka polkusi on sinuun jättänyt



Tästä piti tulla kaunis ja helppo päivitys, 
mut 
 kauniskin kai tarvitsee jotain mitä vasten heijastua.

Ole sinäkin onnellinen ja vahva valitsemallasi polulla,
 omassa tarinassasi
-Tänään.


1 kommentti:

  1. Hei! Viisaita ja mietityttäviä ajatuksia!!!! Mitään ei saada mukaamme täältä se on tosian hyvä muistaa.

    VastaaPoista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)