Lasketaan lampaita

Meidän naapurilta, vanhalta maalaismieheltä karkasi lammas metsään muutama viikko sitten.
Hänen lampaansa eivät ole niin kesyjä ja hyysättyjä kuin meidän,
 joten lampaan kiinni saaminen metsästä oli mahdotonta.
Isäntä itse uhkasi ampua lampaan, liekö tosissaan, en tiedä.

Lammas juoksenteli itsekseen useamman viikon,
 näimme mekin sen pari kertaa sen juostessa tien yli ja pellon poikki metsän siimekseen.

Viime viikolla seurustelin meidän lampaiden kanssa, kun yhtäkkiä tajusin yhden lampaan olevan aidassa "aita kaulassa".
 Mutta omat viisi tyttönihän olivat ihan siinä lähelläni
Olin aina luullut, että aidat ovat sitä varten, että lampaat pysyvät sisällä,
 tämä vieras lammas pyrkikin laitumelle rikkoen koko takalaidan oviaukon.

                       Villainen lammas syöksyi omiemme joukkoon
 ja muutamassa minuutissa puski oman paikkansa lampaiden joukossa.
                                       Tilannetta ei voinut kuin ihmetellä.

Siellä se vähän eritavalla hoidettu lammas oli omiemme joukossa kuin kotonaan.

Ja kun meidän perhe sairastaa tätä "sekunnissa eläimeen laumautuminen"-sairautta,

niin lirissähän sitä oltiin.

Toisen tytön mielestä loputkin puolivillit lampaat pitäisi evakuoida meille, kun  tämä on niin ihana

 miten siis antaa tätäkään takaisin?

                      Mehän jo tunnetaankin toisemme ;)

 

Puoliso soitti vanhalle isännälle ja kertoi karanneen lampaan kotiutumisesta.

Isäntä kävi lammastaan katsomassa ja ihmetteli kuinka nopeasti se on kotiutunut

 ja oppinut tulemaan jopa yöksi sisälle toisten kanssa.

Yhtään ei tiedetä vieläkään mitä hän ajattelee, mutta toissa päivänä navettaamme

ilmestyi kolme isoa säkillistä kauraa.

                -tunteet ne on vanhoillakin maalaisilla.

 

 

 

                           Nyt me  eletään tänään porukassa näin,

                  kun huomisesta ei koskaan tiedä.

 

On tämä elämä maalla aina vaan  niin kummallista ja rikasta

 

 

 

 

 

Pihasauna hahmottuu jo

Sauna on jo osa pihapiiriä



viime syyskuussa

 Näkymä keittiöstä tänä aamuna 

Eilen oli lattianvaluilta,

 joten kaikkien aikataulujännittämisten jälkeen voidaan huokaista.

Ehdittiimpä ennen talvea!

 

                                     

 

Tasoittaminen näytti miesten tekemänä fyysiseltä ja hikiseltä hommalta.

Mutta voi tätä entistä puuliiteriä, tulevaa puku/olohuonetta.

 Miten kaunis siitä tuleekaan,

 jos osaan sisustamisen kanssa vaan olla tarkkana.

 

 

 

On vanha hirsi vaan niin kaunista

Kanan vaarallinen elämä

Kanojen onnellisuudesta puhutaan paljon, sillä

eihän kukaan halua ostaa surullisten tai kiukkuisten kanojen munia.

 

Meidän kanat kulkevat päivät vapaana, jaloissa ja pihalla olevien rakennustarvikkeiden

sekä koneiden keskellä.







Kylpyhetki rakennustyömaan kupeessa
 

Mutta kun nykyään voi jo kohdata oman nugetin metsäretkelläkin,

 niin voi vain miettiä että kaipaako se pieni

kanakin jännitystä ja vaihtelua elämäänsä?





Kun katsoo kanasen terävää ilmettä,

niin taitaa hän hyvinkin olla tietoinen omasta paikastaan ja siitä ettei kaipaa seuraa.

Kanat osaavat selvästi elää hetkessä ja nauttia siitä mitä luonnolla on heille annettavanaan. Tekeekö pieni vaarallisuus kanan elämästä sen kuuluisan onnellisemman, sitä voi  vain miettiä

                      Ainakaan vielä ei haukka ole pihastamme mäkkäriä tehnyt,
 joten meidän ei ole tarvinnut ruveta kanojemme liikkumista rajoittamaan.

Talvi ja kylmä hoitavat sisällä pysymisen aikanaan,

 nyt iloitaan viimeisistä elämäntäyteisistä pihapäivistä







Minä täältä mummilasta, Hei!

 

Minä olen ollut nyt muutaman kuukauden aivan täydellisen pienen pojan mummi.

 Tuossa se pieni ihminen nukkuu keittiössä lapsen unta silmät liikkuen luomien alla.

 Maailma alkaa olla läsnä hänen pienessä mielessään ja konttausasento treenauksessa, '

jotta pääsisi sinne minne mieli jo vie

Olen hiljaa, istuskelen tässä koneella, silti kaikki aistini ovat hereillä. Emous on vallannut mieleni.

Sisälläni on ihan uusi lämpö ajatellessani pientä lasta

 

Mummius ei ole vielä täydellisesti arkeani,

 nuoret pärjäävät hyvin, eivätkä tarvitse tukeani niin paljon kuin ehkä ennen  pienen syntymää ajattelin.

 

Olen silti minäkin jo tainnut kiukutella näistä hoitohetkien vähyyksistä pojalleni,

 tosin yleensä vuorotyön timellyksessä valtaosa aikatauluistakin on mennyt ristiin.

- kyllä mummoutta pitääkin vähän vahtia, ettei  vaan jää yhtään mistään paitsioon ;)

 

 

Itse olen ihan samanlainen kuin silloin 5 kuukautta sittenkin,

kun pieni oli vasta potkut äitinsä vatsassa

 Ei mummous mitään ole juurikaan minussa muuttanut. 

    Toisaalta,

 jo mielestäni täyteen sydämeeni mahtuu näköjään aina vaan yksi maailman tärkein lisää.

 Se on aina yhtä ihmeellistä.

 

Sen olen huomannut että kun pieni on lähellä aika pysähtyy,

 mummius on silloin kaikki, eikä muita asioita tehdä tai mietitä.

 Läsnäolo on uudessa ulottuvuudessa.

Omien lasten vauva-ajat hiipivät mieleen vahvistamaan kykyä  hoitaa homma kotiin

 

 Emous tunteena on nykyään jos vieläkin voimaakkaampaa ja ihan eritavalla sitä ajattelee oman lapsensa kyvystä huolehtia jälkeläisestään.

 Pienen vauvan mummin tärkein tehtävä taitaakin olla nuorten vanhempien tukena,

 siis sillai sopivasti taustalla, mutta helposti saatavilla.

Ihmissuhteiden taitolajien korkeakoulua, sanoisin ;)

 

Kyllähän minä odotan niitä käsikädessä kävelyhetkiä, satujen lukemista ja niitä

"mummilassa on aina sellaista"- juttuja. Ja joskus olisi kiva tuoksua ihan pullaltakin.

 

 

 

Olen itse saanut isovanhemmiltani niin paljon, ei taida olla päivääkään etten heitä edelleen ajattelisi. He ovat muokanneet minun maailmankuvaani ja tapaani kohdata elämää.

Käyn uimahallissa useamman kerran viikossa mutta silti eilenkin  mennessäni vesijuppaan katselin pesuhuoneen ikkunaa ja ajattelin, että täällä me aina mummin kanssakin lauantaisin käytiin. Ikkuna on ihan samanlainen kuin silloin kun olin pieni.

 Kaikki oli hyvin ja turvallista. Mummin kanssa oli kivaa.

Semmoinen mummi minä tahdon olla,

ihan sama harrastanko sitten kudontaa, uintia tai bloggausta.

 Olen kiitollinen saadessani olla osa hienon mummoketjun jatkoa.

 

Kun paljon on saanut, on pakosti paljosti annettavaa,

 -ihan vaan omana itsenään

 

 

 

"- Mummous on mielentila, joka ei ole iästä tai lapsenlapsista tai edes sukupuolesta kiinni. Sisäisen mummoutensa löytänyt henkilö elää hetkessä eikä tohota tulevaisuudesta, on mukava ja leppoisa. Mummous on kansallinen aarre, luovuuden ikilähde,

 

Sukkia kutovat, keinussa istuvat alkuperäismummot ovat puolestaan jo lähes kadonneet tai harvinaisuuksia. Eikä uhrautuvia marttyyrimummojakaan taida enää olla. Nykyajan mummo bloggaa, joogaa ja huolehtii painoindeksistään"

Lähde:

                                              http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/134926

 

 Ja nyt minä jatkan unen  kuuntelemista ja vartioimista, aion olla siinä paras mahdollinen.
Ihan korvaamaton, se mummin etuoikeus

 

 

Haavee kohoaa näkyväksi

Rakentaminen on aina yhtä ihmeellistä.

Miten haaveista ja mielikuvista alkaa kehittyä jotain todellista ja pysyvää. 

 

 

Lämpöputkien kaivamista talon ja saunan välille.

                                                 Miten ne putket tulikaan?

 

 

 

Kattotuolit haettiin viime perjantaina ja riitti itsekullakin niissä ihmettelemistä

                        Säät ovat todellakin suosineet, jopa kuulemma liiankin lämpimästi  rakentamista

 

 

Haaveiden ja taivaan rajana on jo ohut katto ;) 

 

 

 

 

 

 

 

Ihana syyspiha

Vein anivarhain lapseni uimatreeneihin.
 Kotiin palatessani katselin maalaispihaani kuulaassa ja auringon valtaamassa säässä.

                Mietin, että kuinkas ne syyskukkaset?  Onko nyt se aika?

 

Joo`o,

 ehkä mä vaan unohdan ne tältä kaudelta. 

 

Mutta päivästä on tulossa niin kaunis, kunhan pitää katseen kohotettuna.

 

Lämmintä lauantaita kaikille :)

 

 

Hei, me rikotaan taas

 

Nasua ärsyttää eteisenlattian katoaminen

Ollaan taas remonttivaiheessa,
tosin ehkä ennemminkin rikkomistahan tämä on ollut,
 kuin eheyttämistä.

Jouduin luopumaan alakerran romanialaisesta toiletista,
 siis siitä missä seinänä oli pelkkä suihkuverho.
                  Nyt paineet uudelle alakerran wc:lle ovat valtavat

Kuistia kasataan jo uudelleen,
 takaosaan tulee wc, jossa on suihkukaappi ja pieni  pyykkikone.
Eteisestä otetaan aikanaan väliovi pois ja oviaukkoa suurennetaan, jotta tämä tila yhtenäistyisi enemmän sisätiloihin.
       Nythän kuisti on ollut talvikylmänä

Isommat pesutilathan tulevat aitan jatko-osaan, jonka rakentaminen pienen toimitusviivästyksen jälkeen alkaa  edetä taas tänä viikonloppuna.

Eilisilta oltiin täällä pölyssä, kun mies porasi entisen ihmisen valamaa betonilattiaa,
 jotta sinne saadaan putket..

 

Aina  vaan mieltä kirvelee, miten ne uudet tuulet ja edistyksellisyys on aikanaan vienyt
 ihanat paksut lautalattiat "uuden ja paremman" tieltä.

 

 

Toisaalta, tekisi mieli repiä samantien koko alakerta remonttiin, mutta kun täällä täytyy samalla ihmisen asua.

Olen kovasti odottanut keittiön remontointia,
  nyt pahaa pelkään että se onkin viimeisimpiä kohteita tässä soussa
 ja kohta ainoa mikä on edes jotenkin ehjää meidän aikuisten valtakunnassa.
               Tytöillähän yläkerrassa on kaikki hyvin

Mutta nyt valmistautumista kaakelialennusten ihmettelyyn ja sit
 varmaan taas rikotaan jotain :)

Nasu saapui kotiin

Kotiranta ylpeänä esittelee:

 

 Nasu

 

Pieni ja säpäkkä minipossu Nasu, jonka muutto meille teki meistä viimeistään ihan maalaisia.

 

Olemme täysin hurmaantuneita

 

 

Nasun elämää voi seurata myös fb;n kautta
 https://www.facebook.com/possu.nasuli

Voisin kertoa tästä ihanasta possukasta jo vaikka kuínka paljon,
 mutta tärkeämpää on antaa sille aikaa,
 kuin istua nyt tässä ;)

Loma Korfulla -Varoitus: Sisältää ihania lomatunnelmia :)

 

 

Olimme Korfulla viikon yhden uimaperheäidin ja kolmen uimarityttöystävyksen kanssa.


 Matkaan lähdettiin anivarhain, mutta matkainnostuksesta ei silti ollut puutetta.

Aikuisten juhla aamu 5:ltä loman iloksi :)

Lasten riemua  ;)

          Vihdoin lentokoneessa matkalla irtiottoon arjesta

 

 

Haaveeni on ollut nähdä Kreikan turkoosivesi,
 ja se miten oikeasti kaunis upea ja lämpimän uitava se olikaan, oli enemmän kuin täydellistä.
Empä enää ihmettele, miksi suomalaiset haluavat Kreikkaan yhä vain uudestaan.

Tämä saari aihetti naurut,
että jos mentäis kotiin ja sanottais:
                       " Rakas, ostin meille muuten oman saaren Kreikasta"

 

 

 

Hotellimme oli Euroopan suurimman vesipuiston yhteydessä ja meillä oli sinne vapaapääsy.


Aamunäkymä huoneen ovelta



Iltanakymä huoneesta :)

Huoneemme terassilta saattoi myös nähdä valtavan aaltoaltaan kuohut.

 

Itse vesipuistosta ei juuri kuvia sitten otettukkaan,
 siellä vain mentiin eikä meinattu.

 

 

Korfulla pilvetkin ovat niin pieniä

 

 

 

Teimme heti loman alkuun päiväretken huvijahdilla, mikä olikin täydellistä luxusta,
                           -lomaa loman sisällä.

Retki alkoi anivarhain, joten saimme "heräillä" paatissa ;)



 

Mun rakas Eevi

                       
                                Maisemat olivat hengästyttävän kauniita

 

Ja saimme uida,uida, uida...
 Miten helppoa kelluminen ja  ihan vaan oleminen olikaan siinä suolaisessa ja läpimässä vedessä

 

 

 

 

Rannan vaihto

ja taas uimista, uimista, uimasta sekä lounas aluksessa.

Ehkä yksi parhaita tapoja viettää lauantaita? ;)



Pysähdys ja  uusi pulahdus uimaan aivan ihanalle rannalle

 

 

Veneen kanssa ajoimme sisälle myös upeaan luolaan



 

 

Sekä kävimme tietenkin myös shoppailemassa ja herkuttelemassa,
           kuvista vaikea päätellä,
            ketkä määräsivät tahdin ja suunnan? ;)

 

 

 

 

 

 



Ukonilma saapui kylään meidän tehdessä lähtöä

Eikä siitä merestä vaan saanut tarpeekseen.
 Ihan mieletön.
Joten katsellaanko ihan vähän vielä sen kauneutta, näiden ihastuttavien pikkukalojen koristamana.
                         Talvella tiedän mihin kuviin palaan yhä uudelleen

                    Ihana, ihana loma


Pitää muistaa ettei mikään paikka tai hetki ole hyvä,
 jollei sitä saa jakaa sopivien ihmisten kanssa.
           Mulla oli onni olla reissussa ihanien nuorten ja varsinkin aivan ihanan Sirpan kanssa.
                                Onnekas minä :)

Ja käytiinhän me tietenkin kaupungilla shoppailemassa,
nuorten tahdilla tietenkin ;)

 

 

 

 

 

Wau, mitä tavernoja

                        Miten kauniita taloja ja kapeita kujia

 

 

 

 

 

 

 

Ja  hei,
mikäs loma se semmonen olis jos  naiset ei hoitais omaa kauneuttaan ja hyvinvointiaan ;)
            Vesipuiston nälkäiset kalat mahdollistivat tämän "hemmoittelu"-kokemuksen

Ensitunne kalojen aloittaessa ruokailunsa :)

 

 

 

 

 

 

 

Loma,

mikä ihana syy jaksaa taas arkea