torstai 10. tammikuuta 2013

Eihän tämä mikään Southwork ole

Pitkä on matka ja ajankulu siihen että täällä kaikki olisi niinkuin itse haaveilee, jos koskaan siihen edes päästääkään.




Aika kulkee kovaa vauhtia ja arki sekä harrastukset vievät valtavasti aikaa ja energiaa. Postailukin on jäänyt aivan jalkoihin.

Olemme asuneet täällä nyt reilu puoli vuotta ja uskoisin sen olevan aika jolloin suurin uutuuden viehätys ja "honeymoon" on mennyt.

 Haasteita on ollut monenlaisia, me emme esimerkiksi kyenneet edes kuvittelemaan miten huono eristys olohuoneen seinässä on.
 Jäinen tuuli puhaltaa kylminä päivinä kylmentäen taloa vaikka kuinka pystyuuneja hehkutetaankin.
Miehelleni sanoinkin että nyt ymmärrän  konkreettisesti sen mitä tarkoittaa kun "luonto tulee ihan lähelle".
-Joulukuun alun kylminä päivinä tuntui että tuuli tuli ihan tupaan asti.


 Matka keskustaan ja uimahalliin, jossa valtaosa harkoista on, on n. 20km.
Pahimpina kuskauspäivinä heilahtaa äkkiä helposti reilusti yli 100km auton mittariin
          ja illalla on turhautunut olo kun mitään ei ole saanut taaskaan aikaiseksi.





 


Mutta se kolikon toinen puoli.

                                      Sille ei vieläkään ole sanoja.




 
 
 On vain tuntemuksia, onnen hehkua joka etenkin auringon pilkahtaessa liekittää heti sydänalassa.


 

Tunteet täällä muutenkin ovat enemmän pinnassa, olo on välillä kuin kuulemma BB:ssä, kuten siellä olleet ovat sanoneet;
Tunteet heittelevät herkästi luovuttamisesta ja tuskaisesta epätoivosta
                  suureen riemuun ja olemisen iloon.

 
Vanha talo ja tila elää omaa elämäänsä ja välillä tuntuu ettemme ihan kaikkea vielä käsitä emmekä osaa etukäteen varautua siihen mitä meille tarjotaan.







Entinen kotimme pienkotialueella on nyt tyhjä ja siellä käydessäni koen ehkä samankaltaisia tuntemuksia
        kuin omakotitaloasuja mennessään kerrostaloon.
 Ahdistavaa ja ahdasta, naapuritkin ovat kuin melkein omassa pihassa




Mä olen niin tainnut tottua jo maalla asumiseen, puukorien kanssa pelaamiseen ja siihen ettei jumpsuit ole luksusta, vaan musthave-vaate kuten villasukat tuulisina pakkasiltoina.

Täällä meillä on näiden kavereidemme kanssa niin hyvä, ei helppoa eikä yksinkertaista, mutta elämä on jotain enemmän..

Ehkä jonain päivänä minulla on tunteille jopa sanat.



Ps.

Ja jos sinä  tämän lukija asut oikeasti "maailman laidalla" pikkaisen alkeellisesti etkä vain muodikkaasti vanhasti niin ota minuun yhteyttä!
 Haluaisin jakaa näitä kokemuksia sellaisen kanssa joka käsittää mistä tässä on kyse..
 Nauratti kun sain tekstiviestin ilmastointiputkien tarkistustarjouksesta alueellamme.
         Meidän talohan hengittää tuulien mukana, onkohan täällä jotain oikein putkiakin sitä varten?

5 kommenttia:

  1. Ihana lukea Kotirannan kuulumisia, tuntuu kuin tutkiskelisi omia ajatuksiaan... Välillä tuskatuttaa kun maitoa ei voi unohtaa, eikä kahville piipehdeta noin vain! Ulkona touhutessa omassa rauhassa kuitenkin sielu lepää! Ja eläimet tuovat ehdottomasti sen oman ilonsa arkeen :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun välillä jaat kuulumisia tännekin!:) Talvi näyttää kyntensä vanhassa talossa asuessa, tuttua siis tännekin. Työtä riittää, mutta kannattaa välillä myös nauttia siitä mitä jo on. Kevättä kohti!:)

    VastaaPoista
  3. Ihana ympäristö, ei voi muuta sanoa, varmasti työtä ja opettelua, mutta varmasti sen arvoista :)

    VastaaPoista
  4. Tämä pimeä aika kyllä vie mehut ihmisestä kuin ihmisestä, töissä ollaan just se valoisin aika päivästä. Mutta pian jo helpottaa kun kevät saapuu ja maillahan se on kaksin verroin parempaa, ainakin minusta. Itsekään en tippaakaan enää kaipaa kaupunkiin, tosiaan ahistaa kun ajatteleekin:)
    Siellä on lampaatkin päässeet pihalle jaloittelemaan♥ Kauniita kuvia.
    Täällä todella tiedetään mitä on asua alkeellisesti, mehän oltiin ennen remppaa lähes vuosi kantovedellä ja pihahuussilla, mutta silti nautin !
    Villasukat ja wanha talo ne yhteen soppii :D

    VastaaPoista
  5. Koitin sun s-p osotetta löytää, mut ei osunnu mun silmii.
    Maailman laidal on hyvä asuu, vaik mä en talvisin siihe pystykkää.
    Partapappa@gmail.com , jos jutututtaa. :)

    VastaaPoista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)