Meidän Strömssö

No joo.. Kai mun täytys jotain lisääntymisestä ymmärtää, mut... Jos mä olen ollut narun toisessa päässä tammikuussa ja Erkki on siinä toisessa päässä astunu Lyylin ni vaikee sitä on mitenkään mun selittää.. Eikä itkukaan siinä auttanu..

Lyyli synnytti 26.6 Juhannus sunnuntaiaamuna kaks tervettä pikimustaa karitsaa. Ennenkuin ehdin paikalle oli "Peppi" jo jaloillaan ja täpäkkänä.

Siinä ehdittiin jo riemuita juhlakansan kanssa syntynyttä tyttöä, kunnes Lyyli heitti parin pyörähdyksen jälkeen itsensä kyljelleen seinää vasten ja alkoi puhista seuraavaa ponnistusta. Siinä vaiheessa kun harmaa möntti näkyi pepusta Lyyli nousikin seisaalleen ja alkoi hoitaa ykköskaritsaansa.

Siinä vaiheessa kun harmaa möntti näkyi pepusta Lyyli nousikin seisaalleen ja alkoi hoitaa ykköskaritsaansa.

En tiedä miten homman kuuluu edetä, mutta en uskaltanut jättää karitsaa itsekseen maahan tippumaan vaan vedin ällösti liikkuvan limakasan ulos.
 Putsasin karitsan suun limasta ja uutterasti onnellisen oloinen emo teki loput. Ja noin 10min mun avustuksesta tämä harmaa möntti oli muuttunut jaloillaan hoippuvaksi pikkuihmeeksi. Siinä meidän silmien edessä oli maailmaan syntynyt "Eemeli" valkoisine etutöyhtöineen.

Karitsat ovat hellyyttäviä, mutta kaikken hellyyttävintä on kuulla miten Lyyli poikasilleen määkii ja miten onnellisen oloinen se on niitä pestessään ja niiden turvallisuudesta huolehtiessaan. Lyyli on niin ansainnut nämä pikkuiset ja tämän tosiasian kanssa me kävimme klo 04:n jälkeen nukkumaan..

Meillä on nyt yhtäkkiä "kesälampaita" jo 7!

pieniä liikkeitä

Tässä taas ollaan , koko pitkä talvi takana. Hienosti me selvittiin, lampaat ja minä.
Joulukuussa kun ekat pakkaset tulivat niin mieheni päätti tehdä lampaille yhteisen lämmitetyn vesiastian. Mutta sahasta meni terä ja rakennelma jäi kesken, tosin hän omasta mielestään kasasi sen niin, ettei  rakennenlman keskeneräisyys olisi haitannut lampolan väkeä.
 Mutta Erkille tämä oli kuin taivaanlahja, seuraavana aamuna herra löytyi sangen tyytyväisenä naisten puolelta.
                              Tapahtunutta sitten pitkä talvi ihmeteltiin, sillä tähän ratkaisuun meidän rohkeutemme ei olisi missään haaveissa kyennyt.


 Lyyli on lihonut koko talven, sen ahneus ruokakupilla on jotain hyvin epänaisellista. Niimpä nyt kun ulkoiluaika alkoi taas se on kuin tikkujen päällä kulkeva tynnyri. Juuri sellainen patukka jollaiseksi lapset tai minä lampaan piirtävät.. Suuret silmät, valtavan villan peittämä keskikeho jonka alla 4 pientä tikkua yrittävät pitää lammasta liikkeessä.

Tätä lyytsän suuruutta ihmetellessämme samaan aikaan pieni Milja on saanut olla edelleen itkevä vauvamme    - Pikku Milja.
Yhtäkkiä viime viikolla pieninä murusina alitajuntaani alkoi tippua ymmärrystä siitä ettei Miljankaan asiat taida olla ihan ennallaan.
Edelleen se on reipas ja erittäin ihmisrakas. Sen elämän päämäärä on saada mahdollisimman paljon rapsutusta. Suurta nautintoa kokiessaan se kääntelee päätään lähes luonnottomasti ja lipsuttaa kieltään tai kun fiilis on täydellinen se alkaa märehtimään samalla.

Sen tissit alkoivat näkyä haarusista ja kun se heilautti häntäänsä niin näin että sen synnytyselimet olivat täysin puhtaat ja turvoksissa.  Voi sitä hämmennystä.

Yhdessä laitumella lauantaina auringosta nauttiessamme pitelin kättä Miljan vatsalla samalla kun rapsuttelin sitä.. Jä yhtäkkiä tunsin kättäni vasten liikettä.  Tunne oli epäuskoinen, mutta kun liikettä masussa oli koko ajan ja tunsin kuin joku kova olisi kulkenut kättäni pitkin en voinut muuta kuin uskoa.
                       - Miljasta olisi tulossa äiti ja uuhi. Meille olisi tulossa karitsa jollei useampi!

Virallinen lampaan tiineysaika on 143 päivää joten se laskettuaika olisi jo ensi keskiviikkona 20.4!!

Eilen Miljan takaosa oli pystyssä, etulavat selvästi peppua alempana. Muuten se oli edelleen täysin oma reipas itsensä.

Ja Lyylistä ei ota edelleenkään mitään tolkkua koska se ei anna itseään rapsutusta enempää koskea.

"Pikku-Milja ja "paksukais-Lyyli"