lauantai 8. huhtikuuta 2017

Huominen on huomenna

Sain viime yönä valvoskellessa mahdollisuuden
 palata vanhoihin kaunoihin ja katkeruuksiin.
Ihmisiin, joiden kanssa en välitä olla tekemisissä, 
mutta tiedän heidän olevan olemassa omine totuuksineen.

On mielenkiintoista kuunnella itseään ikäänkuin 
lintuperspektiivistä, 
aika on antanut asioille etäisyyttä ja korkeutta,
 että mitähän minä tänään asioista ajattelen.
Olenko valmis antamaan anteeksi kokemani ilkeydet ja pahat puheet.
 Annanko anteeksi,
 vaikkei sitä minulta edes koskaan pyydetä?
Jos annan anteeksi ja unohdan 
tekeekö se minusta tossunpohjan? 
Missä on itsekunnioituksen ja vihan ylläpidon erottava raja?
Tiedätkö sinä?


Päätin, etten unohda 
mutten jatkakkaan.
Kitkeryys ei maistu.
En käytä energiaani vanhojen vääntämiseen.
Pysyn siellä ylhäällä, liidän kakan yli enään  siipiäni likaamatta. 
Huokaisen,
 että semmosta

 Katson sitä mitä omalla elämällä on minulle tarjottavanaan. 
Mitä huominen antaa 
ja mihin se tunteitani vie.
Eiliseen tuijottelu on pysähtymistä ja takaumaa. 
Sen yli olen kasvanut, jotain toivottavasti rämpiessä oppinut.

Huominen
 ja sitä seuraavat huomiset ovat kiinnostavia.
Tavallisia ehkä,
 arkisiakin,
 mutta niissä on elämää, johon voin itse vaikuttaa.
Niissä on ihmisiä, joita haluankin niissä olevan.
Niissä on  unelmia ja haasteita, joita voin käsitellä 
ja joihin voin vaikuttaa.


Huomista kohti kasvaen, 
vaikeuksista oikeasti oppineena.
Sydän syrjällään, mutta selkä suorana.
Sen kaiken minä olen ansainnut
enkä oikein malta edes odottaa. 
Taidankin aloittaa jo tänään.

Hymyillen.


Kaikki on hyvin

4 kommenttia:

  1. Kirjoitit ihan kuin minun ajatuksiani. Näitä olen itsekin joutunut yön hiljaisina hetkinä pohtimaan. Lopputulemana se, että kaunaa ei kannata kantaa vaan nousta asioiden yläpuolelle ja jättää taakseen kaikki kauna ja saasta. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Anteeksi voi antaa, mutta ei unohtaa, en minä ainakaan. Tsemppiä siiville nousemiseen ja valoisan huomisen kokemiseen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä ajatuksia, suuria pääätöksiä, jotka vaikuttavat lopulta vain omaan sisimpään. Onnittelut meille molemmille,että siipemme kantavat ja kiitos, että olet ja luit

      Poista
  2. Itsensä takia kannattaa antaa anteeksi, niin minäkin tein, mutta unohda en koskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olet oikeassa, katkeruus vain syö itse sisältä ja silloin itse on ainoa häviäjä ja elämässä pysähtyvä.

      Poista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)