Haimme viime viikolla neljä uutta nuorta kanaa kanalasta.
Sopeuttaminen vanhoihin kanoihin on ollut hidasta
kanojen voimakkaan hierarkian vuoksi.
Vanhat kanat eivät ole päästäneet uusia helpolla
eikä laitoskanalasta kotikutoiseen
tottuminen ole ollut aroille kanoille helppoa.
Eilen iltapäivällä huomasimme yhtäkkiä pihalla useamman kohdan täynnä höyheniä
ja yhden kanoista kadonneen.
Kanat ovat olleet meillä jo pari kesää vapaana
ja ensimmäisen kerran kävi näin.
Höyheniin sopivan värinen kana oli kadonnut sisältä kanalasta
ja yksi vanhoista kanoistakin hetken kateissa.
Tosin huutelun jälkeen musta vanha kana palasi kaakattaen laumaansa.
Harmistus oli suuri,
suht surkeanlainen näyttö uusille kanoille paremmasta elämästä.
Tänään olin uimahallilla vetämässä vesirallia
ja kun tulin autolle
oli autoni vieressä pihalta mukanani tullut kananhöyhen.
Mietin, kuinka aamulla joku luulisi sitä ehkä enkelinviestiksi.
Höyhen hellyyttävyydessään kosketti
ja otinkin siitä kuvan.
Näitä kanaemon mielenliikutuksia
Kun pääsin kotiin,
mies kertoi liikuttuneena kuinka retuutettu kana
olikin yhtäkkiä illan edellä
ilmestynyt pihalle haahuilemaan
reilun vuorokauden kateissa olon,
laitoskanan yksin hengailun
ja höyhenpöllytyksen jälkeen.
Enkä enää taidakkaan naurahtaa enkelihöyhen tarinaa :)
Voih, hellyttävä kertomus. Mikä onni, että se löysi perille. Onhan ulkona jo kylmäkin. Toivotaan, että uudet päästetään myös pian laumaan!
VastaaPoista